Ositukset, osituksen esisopimukset sekä avioehdot
Varma osaamiseni ja kokemukseni aviovarallisuuskysymyksissä on käytettävissäsi huolien poistamiseksi.
Ositus
Avioeron yhteydessä määritellään avioerohakemuksen jättämishetken perusteella aviovarallisuuden laajuus ja aviovarallisuuden arvo lasketaan sen hetken mukaan, kun se jaetaan.
On erittäin hyvä huomata, että avio-oikeus ei ole sama asia kuin omistusoikeus.
Omistusoikeus on sillä, jonka nimissä tai hallussa omaisuus on.
Avio-oikeus on laskennallinen erä, mikä perustuu puolisoiden omaisuuteen sekä niiden yhteen laskettuun arvoon.
Pääsäännön mukaan avio-oikeus on puolet puolisoiden yhteenlasketusta omaisuudesta.
Näin ollen se, joka omistaa enemmän on avio-oikeuden perusteella velvollinen luovuttamaan vähemmän omistavalle omaisuutta siten, että molemmat saavat puolisoiden yhteen lasketun omaisuuden arvosta puolet.
Eli helpommin ilmaistuna X omistaa 2 ja Y omistaa 1. Näin ollen omistetaan yhdessä 3.
Molemmille kuuluu siten avio-oikeuden perusteella 1,5 ja siten X on velvollinen luovuttamaan mitä tahansa omaisuuttaan Y:lle siten, että molemmille tulee arvoksi 1,5.
Edellä kutsuttu omaisuuserää, minkä toinen on oikeutettu saamaan ja toinen velvollinen luovuttamaan kutsutaan nimellä ”tasinko”.
Edellä on yksinkertaistettu esimerkki siitä, mikä on osituksen perusajatus.
Tämän jälkeen, jos ongelmia ilmenee, eikä asiasta päästä sopuun, on tehtävä hakemus pesänjakajan määräämiseksi ja hakemuksen voi tehdä kumpi puolisoista hyvänsä ja kulut maksetaan pääsäännön perusteella puoliksi.
Tuolloin tuomioistuin määrää pesänjakajan suorittamaan puolisoiden välisen osituksen tuomioistuimen määräyksellä.
Pesänjakaja on velvollinen saattamaan osituksen loppuun, minkä jälkeen puolisot voivat sitä halutessaan moittia tuomioistuimeen, ellei pesänjakaja saa vahvistettua puolisoiden välillä sovintoa.
Olen toiminut ositustilanteissa sekä pesänjakajana että puolison avustajana ja yleensä olen saanut sovun syntymään.
Luvut eivät valehtele ja osituksessa on yleensä kysymys arvostuksista ja niihin perustuvista luvuista.
Toisinaan puoliso voi myös pyrkiä salaamaan tai vähentämään omaisuuden arvoa hyötyäkseen, mutta näihinkin asioihin on yleensä saatavilla vastaukset.
Mahdollisesti toisen puolison ylivelkaisuus on myös otettava huomioon asiassa ja siihen johtaneet syyt.
Osituksen esisopimukset
Tällainen sopimus on mahdollinen laatia puolisoiden kesken ja avioero-osituksen varalta etukäteen. Kuolemaan päättyneessä avioliitossa sopimus ei päde.
Sopimustyyppi on sinänsä sellainen, että siitä ei ole juuri saatavilla oikeuskäytäntöä ja oikeuskirjallisuuskaan sitä ei ole juuri käsitellyt.
Tämä siitä syystä, että avioehtosopimus on yleensä se tapa, millä vaikutetaan puolisoiden välisiin varallisuussuhteisiin avioliiton päättyessä.
Tällä sopimuksella voidaan kuitenkin etukäteen sopia puolisoiden välisistä varallisuussuhteista avioehtosopimusta laajemmin ja yksityiskohtaisemmin mahdollisissa avioerotapauksissa.
Avioehtosopimus
Avioehto-sopimus
Avioehtosopimus laaditaan avioliiton päättymisen varalta ja koska avioliitto päättyy aina, joka puolison kuolemaan tai avioeroon, se joudutaan rekisteröimään DVV:lle, jotta sillä saadaan aikaan halutut oikeusvaikutukset.
Avioehtosopimuksella voidaan sulkea avio-oikeus toiselta tai molemmilta osapuolilta. Tällöin se vaikuttaa osituksessa siten, että avio-oikeuden ulkopuolelle jäävä omaisuus jää pois osituslaskelmasta ja osituksessa lasketaan vain ja ainoastaan avio-oikeuden alaan jäävä omaisuus.
Eli helpommin ilmaistuna X omistaa 2 ja Y omistaa 1. Y ja X ovat tehneet avioehdon, missä määrätään, että Y:llä ei ole avio-oikeutta X omaisuuteen. Näin ollen avio-oikeuden alaisessa omaisuudesta osituksen yhteydessä omistetaan yhdessä 1, koska ainoastaan Y omaisuus huomioidaan osituksessa.
Molemmille kuuluu siten avio-oikeuden perusteella 0,5 ja siten Y on velvollinen luovuttamaan mitä tahansa omaisuuttaan tai sen arvoa X:lle siten, että molemmille tulee osituksessa arvoksi 0,5.
Avioehtosopimuksen laadinnassa ei tarvita juristia, helpoimmillaan vain todetaan, että kummallakaan ei ole avio-oikeutta toisen omaisuuteen ja sen tuottoon.
Lisäksi voidaan määrätä, että avioehtosopimus on voimassa vain, mikäli avioliitto päättyy avioeroon. Eli mikäli toinen osapuoli kuolee, ei avioehtosopimusta huomioida.
Avioehdolla on myös vaikutusta verotukseen, joten koska yleensä puolisot omistavat yhdessä molempien suurimman varallisuuserän eli yhteisen kodin, on varainsiirtoverotus huomioitava eron yhteydessä, koska jos osituksessa joudutaan käyttämään pesän eli avio-oikeuden alaisen omaisuuden ulkopuolisia varoja, on tältä osin maksettava varainsiirtovero.
Muutoinkin avioehtosopimukset ovat tulleet entistä yksityiskohtaisemmiksi ja siinä määritellään omaisuusluetteloittain sitä omaisuutta, mitä ei oteta huomioon osituksessa, tai paremminkin, sen arvoa. Omaisuus on aina sen, joka sen omistaa, joko julkisella yksinomaisella hallinnallaan tai julkisesti rekisterissä.
Laadin myös kansainvälisiä avioehtosopimuksia, joilla on oltava luonnollisesti liityntä Suomeen. Tässä on aina syytä tarkistaa myös sen maan lainsäädäntö, mikä on puolisoiden kotipaikka tai toisen kansalaisuus.
Ota yhteyttä
Haluatko keskustella asiastasi? Alkukartoitus on aina maksuton! Laita viestiä oheisella lomakkeella, niin vastaan sinulle pian.